Bardon-yhtyeen pitkä ja mutkainen tie:

SYNTYMÄ

Yhtyeen syntysanat lausuttiin marraskuussa -88. Tämä tapahtui Helsingin Kalliossa, ravintola Pikarissa. Ravintola sijaitsi kolmannen linjan ja Wallininkadun kulmassa, nyt sen tilalla taitaa olla joku mr. Pickwick tai joku. Paikalla olivat tuolloin (kuten niin monta kertaa myöhemminkin) Viitanen ja Yrjölä. Kuin taikaiskusta he olivat myös yhtyeen ainoat soittajat, Viitasella halpa japsikopio-skeba ja Peaveyn linnunpönttö, Yrjölällä ei ollut minkäänlaisia kitarakamoja - basso kylläkin. Oli siis luonnollista hänen ryhtyä yhtyeen toiseksi kitariksi, sähkökitaraa hän ei koskaan ollut oikeastaan soittanut. Tämäkin lisäsi vakuuttavuutta.

Yhtyeen perustamiselle oli selkeä syy: Viitanen ja Yrjölä olivat yhtä mieltä siitä, että Suomessa ei ollut yhtään kunnon bändiä joka soittaisi merseyside-rokkia ja steeldog-poppia suomenkielellä hyvin. Toinen, ehkä hivenen tärkeämpi syy oli tilanne molempien perhepiirissä. Oltiin ajauduttu siihen, että molemmat tarvitsivat hyvän tekosyyn juopottelulleen ja rokkibändi on perinteisesti ollut hyvä syy, treeneineen ja keikkoineen.

PÄIVÄKOTI

Alkoi kova työ yhtyeen kasaamiseksi. Hikeä ei säästelty eikä lepäilty ja jo marraskuussa -90 yhtye saattoi aloittaa ensimmäiset harjoituksensa. Yrjölä oli alusta lähtien ollut sitä mieltä, että sanoitukset tehdään suomenkielellä. Onkin siis merkillistä, että ennen ensimmäisiä treenejä yhtye nauhoitti ensimmäisen singlensä englanninkielellä. "Wait a Moment (while I´ve been thinking) / Such a Good Looking" jäi kuitenkin varsin vähälle huomiolle ja tätänykyä sitä on käytännössä mahdotonta saada mistään eli se on eräänlainen keräilyharvinaisuus. Kuitenkin jo tältä raakileeksi jääneeltä sinkulta on mahdollista havaita yhtyeen perimmäiset ainekset, melodisuus ja tanakka merseyside-komppi - haitsu auki totta kai!

Ensimmäiseen Bardon-yhtyeeseen oli löydetty rumpuimiin Aaron Toivonen . Ensimmäinen esiintyminen oli jossain Tapiolassa keväällä -91. Tuosta esiintymisestä on olemassa nauha, josta on - soiton rosoisuudesta huolimatta - jo mahdollisuus havaita yhtyeen peruskivi: melodisuus ja tanakka merseyside-komppi antavat kappaleisiin "sitä jotain".

 

 

 

 

PERUSKOULU

Kun kuparinen oli saatu rikki, alkoi Bardon keikkailla toden teolla ja ensimmäinen suuri kosketus rock-elämään koettiin helmikuussa -92, jolloin yhtye esiintyi Sir Elwoodin Hiljaisten Värien lämppärinä Kampin kellarissa toimintaansa pitäneellä Prole-klubilla. Yhdessä yhtyeet löivät paikan yleisöennätyksen. Paikalla oli lähes kolme ja puolisataa ihmistä, vaikka jo paloturvallisuusmääräykset rajoittivat yleisömäärän kolmeensataan! "Sillon ei paljoo roudailtu", muistelee Viitanen ja totta onkin, että liikkuminen paikassa oli mahdotonta. Niinpä yhtye keskittyikin esiintymisensä jälkeen kahteen heille tuotuun olutkoriin takahuoneessa.

Muutamaa kuukautta myöhemmin oltiin samassa paikassa, tällä kertaa Freud, Marx, Engels & Jungin supportina. Siitä esiintymisestä alkoi laulaja Pekka Myllykosken kanssa yhteistyö, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Ei hypätä kuitenkaan asioiden edelle... eikä taakse.

Näihin aikoihin Bardon liikkeellesaattoi toisen singlensä "Yläkerran poika / Limua & Karkkii", jossa Yrjölä soitti kitaran lisäksi myös basson. Lakkosen soitossa oli yleisesti havaittavissa, että se ei toiminut, eikä tätä haluttu jättää ratkaisevaksi tekijäksi. Bassonsoittajasta huolimatta single jäi melko vähälle huomiolle ja tätänykyä sitä on käytännössä mahdotonta saada mistään eli se on eräänlainen keräilyharvinaisuus. A-puolen nimi juontaa juurensa siitä, että Viitasen yläkerrassa asusteli hemmo, joka oli useammin kuin yhden kerran joutunut kuuntelemaan aamuun asti jatkuneita bardonsessioita, kun Yrjölä ja Viitanen suunnittelivat yhtyeen tulevaisuutta keskioluen voimalla. Hemmo on nimeltään Pauli Hanhiniemi ja hän kiteyttää Kivimäki-kokemuksensa kappaleessa "Ote talonkirjasta": "naapurissa nuori mies herää hikiseen krapulaan...". Vastaiskuna Bardon teki kappaleen jossa laulettiin "Yläkerran poika laulaa rokkibändissä ja haisee hielle!" Sittemmin sekä Hanhiniemi että Viitanen muuttivat toisaalle.

YLÄ-ASTE

Soitto ei kuullostanut niin hyvältä kuin sen olisi pitänyt. Homman tukevoittamiseksi ryhmän miesvahvuuteen päätettiin lisätä kosketinsoittaja. Eppu Salmeen oli tutustuttu menneenä kesänä ja sekä hänen musiikkimakunsa että soittotaitonsa saivat sankarimme myhäilemään. Näin Bardon muuttui syksyllä -92 viisimiehiseksi, mutta vain hetkeksi.

Lakkosen henkiset ongelmat aiheuttivat sen, että hänen siirtämisensä syrjään oli ns. "pakon sanelema juttu". Niinpä harjoiteltiin hetki doors-tyylisellä kokoonpanolla, jossa bassoäänet tulivat kosketinsoittimista.

Muutos tuli kuitenkin kuukauden tai kahden päästä. Erilaisten yhteensattumien, sattumien ja yhteismaan johdosta yhtye sai uuden basistin ja treenikämpän. Sakari Heiskanen astui nauhattomineen Lakkosen niinikään nauhattomiin beatles-buutseihin ja siirsi Bardonin ns. progekauteensa IsoRoballa sijainneine treenitiloineen.

Näitä aikoja kuvaa varsin hyvin keväällä - 93 julkaistu kolmas single "Taksikuski / Vesimiehen aika", jonka molemmat puolet (varsinkin b) osoittivat, että kauas oli liikuttu siitä jossain Tapiolassa olleesta ensi keikasta.

Ehkä yleisön vierastamat progekuviot, ehkä kappaleiden sanoitusten raskasmielisyys aiheutti sen, että single sai vain vähän huomiota ja tätänykyä se on eräänlainen keräilyharvinaisuus.

LUKIO

Bardon painoi hullulla tavalla eteenpäin ja oli - nyt Kaisaniemenkatu 6:een Bar Fat Mamaan muuttaneen - Prole-klubin vakioesiintyjä ja koko ravintolan houseband. Pitkään odotettu cd-aikaan siirtyminenkin nähtiin keväällä - 95, kun k.o. ravintolassa k.o. klubilla nauhoitettiin legendaarinen "POREILUA"-levy. Levyn syntyhistoria on mielenkiintoinen. Jo pitkään Yrjölä oli miettinyt miten käyttää hyväkseen klubia omissa levypyrkimyksissään, kunnes kerran humalapäissään hän keksi, että "live-levy on helpoin tapa tehdä rahaa, saada aikaan levy, tavata mielitiettynsä ja saada aikeensa perille". No... levy saatiin aikaan, sillä Prole-klubi oli innoissaan ajatuksesta. POREILUA-levylle päätyivät lopulta kappaleet "Uskon horoskooppiin" ja "Cocktail bar". Levyn livehenkisyys ei kätke sitä tosiseikkaa, että melodisuus ja tanakka meininki olivat bändin "juttu". Jakelun olemattomuudesta johtuen cd jäi kuitenkin verrattain pienelle huomiolle ja tätänykyä sitä on käytännössä mahdotonta saada mistään eli se on eräänlainen keräilyharvinaisuus.

Tähän hienoon ajanjaksoon sisältyvät Bardonin esiintymiset mm. Viking Linella, Espan lavalla ja Kausalan Radansuussa. Lisäksi yhtye teki kaksi singleä, "Kolmen kiivaat / Waikeaa" ja "Lady Godiva / Keikari" olivat julkaisulistalla. Käytännössä näiden single-levyjen arvo jää valitettavan pieneksi, sillä niitä ei juurikaan myyty, vaan niitä on käytännössä mahdotonta saada mistään, ja ne ovat keräilyharvinaisuuksia

Oli taas muutosten aika.

PENKKARIT

Loppusyksystä -96 Bardon oli ajautunut umpikujaan. Yhtyeen jäsenten keskinäiset erimielisyydet ilmenivät tasolla, joka teki kaikenlaisen luomistyön mahdottomaksi. Ryhdyttiin epätoivoisiin ratkaisuihin, mm. Dr. Johnin kappaleen "Such a Night" kääntämiseen suomenkielelle ja esittämiseen. Mikään ei tuntunut auttavan, joten Yrjölä ja Viitanen pitivät palaverin Sörkassa ravintola Kurvittaressa. Päätettiin, että asiat muuttuvat. Niinpä vuoden - 97 ensimmäinen viikko sai vastaanottaa Bardonin "viimeisen keikan" Bar Fat Mamassa.

Vain kuukautta myöhemmin yhtye teki todellisen viimeisen keikkansa Helsingin Uudella ylioppilastalolla.

Tarina oli ohi.

Vai oliko?

JATKO-OPINNOT

Yrjölä ja Viitanen eivät voineet levätä lakeerikenkiensä päällä. Se oli epämukavaa ja liekki paloi edelleen. Kosketinsoittimet ja basso olivat historiaa. Yrjölän vanhan ystävän mr. Wallberryn avulla saatiin uusi harjoituspaikka Viikistä. Toivonen suostui jatkamaan rummuissa, basistiksi saatiin muutaman puhelinsoiton jälkeen Juke Salmi! Ja eipä ollut mennyt kahta kuukauttakaan "viimeisestä" keikasta, kun Bardon esiintyi taas, tällä kertaa Kirkkonummella Munkki-pubissa, jossa vierailtiin parin vuoden ajan tuiki taajaan!

Ohjelmistoa yksinkertaistettiin ja palattiin juurille. Kuka minnekin. Syksyllä - 97 Bardon julkaisi uudella kokoonpanolla singlen "Beatin rytke / Lähde vaan", jonka b-puoli oli cover-versio Veli-Pekka Bäckmanin kappaleesta "It´s a Harm, It´s a Harm"!!! Levy julkaistiin kuitenkin hieman väärään aikaan, juuri ennen joulumarkkinointa ja niinpä sitä on nykyään käytännössä mahdotonta saada mistään eli se on eräänlainen keräilyharvinaisuus.

Alkoi Bardonin uusi nuoruus. Huippukohtiin kuuluu -97 elokuussa tehty keikka, johon vierailevaksi kitaristiksi oli kiinnitetty Agents-kitaristi Esa Pulliainen! Tätä esiintymistä silmällä pitäen yhtye oli Pulliaisen kanssa käynyt levyttämässä tämän studiossa trad. kappaleen "Metsäkukkia". Varsinaiseen esiintymiseen Hgin Bottalla Pulliainen ei - lupauksistaan huolimatta - koskaan saapunut. Nauhoitus on kuitenkin olemassa ja se on eräänlainen keräilyharvinaisuus. Sen arvo nousee kuitenkin koko ajan kuin hissi, jos painat ylempää kerrosta merkitsevää nappulaa.

Tämä ei Bardonia masentanut vaan musiikintekemistä jatkettiin intoa menettämättä.

KARONKKA

Bardon teki marraskuussa -98 Bar Fat Mamassa keikan, joka jää historian lehdille, sillä ilta oli ravintolan viimeinen. Yhtyeen vierailevana kitaristina oli tuolloin, kuten monta kertaa aiemminkin, Clifters- ja The Balls- yhtyeistä tuttu Petri Peevo!!!! Juhlaa ajatellen oli tehty single "Livekontaktiin / Alyson", jonka a-puolella ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa Bardon oli käyttänyt yhtyeen ulkopuolista sanoittajatarta. Tämä tuskin oli syynä siihen, että levy jäi kuitenkin valitettavan vähälle huomiolle ja tätänykyä sitä on käytännössä mahdotonta saada mistään eli se on eräänlainen keräilyharvinaisuus.

Lopulta keväällä -99 Bardon lähti maailmanvalloitukselleen. Yhtye esiintyi Tartossa! Tämä oli ensimmäinen ulkomaankosketus, sillä ei voida varmuudella sanoa, että Viking Line olisi ollut Suomen aluevesirajan ulkopuolella Bardonin esiintyessä (esiintyminen tapahtui henkilökunnan toiveiden mukaan jo alkuillasta - en tiedä miksi).

Näin ollaan kutakuinkin tässä päivässä - eikä anteeksipyydellä vieläkään!!!!! Jonkinlaisena hyvän tahdon eleenä yhtye julkaisi juuri vähän aikaa sitten singlen "Ota neuvoa-antavat / 10 vuotta", mutta nyt pettivät myyjätahot ja niinpä sitä on käytännössä mahdotonta saada mistään eli se on eräänlainen keräilyharvinaisuus.

KIITOKSET

Vuosien varrella Bardon -yhtyeessä on vaikuttanut hirveän moni henkilö. Rumpuimia (haitsu auki - tottakai) ovat soittaneet Aaro Toivonen, Honkasen Timppa, MOTOR VILLAGE-yhtyeen Juhana, Marko Raninen, Sande Vettenranta ja Mika Vuori, joille kaikille valtavan suuri kiitos!!!!

Kitaraa ovat enemmän tai vähemmän Bardon-yhtyeen säestyksellä skulanneet Petri Peevo, jolle erityiskiitos, Tipi Järvinen (uusivuosi - 98), Tom Jacobsson (omissa polttareissaan) sekä Fat Maman talkkari Vesku, jonka akustinen ei onneksi ollut kytketty vahvistinlaitteisiin. Myös Esa Pulliainen on soittanut bändin kanssa kappaleen "Metsäkukkia". Keikalle hän ei - syystä tai toisesta - ehtinyt.

Beisiä on pompotellut myös useampi henkilö. Liima-Lakkosen plomputtelun jälkeen on matalia ääniä saanut aikaan mm. Sakari "Saku" Heiskanen ja Matti Vallius sekä Yrjölä itse (uusivuosi -98) unohtamatta Harri "Häpe" Montosta sekä tietenkään itse maestroa: Juke Salmea!

Huuliharppua soitti yhdellä keikalla Petri "Poju" Pesonen ainakin yhdessä biisissä ja Reijo Raudasmaa parillakin biiisillä, kerran esiintyen jopa laulusolistina!

Laulusolisteja Bardon -yhtye on säestänyt taajaan: Pekka Myllykoski, jonka kanssa tehtiin useita keikkoja ja tehdään vastakin, Balls-yhtyeen Mario Leinonen (uusivuosi -98), Ari Wahlberg, Manta Ray Hänninen ja Miikka Nurmi (omissa häissään).

Vaan kaksi ei muutu: Yrjölä ja Viitanen!

Ja niinkuin aina, totuus on tarinaa ihmeellisempi - TIE VAIN JATKUU JATKUMISTAAN!

klikkaa tästä päästäksesi pääsivulle ja tästä päästäksesi alkuun